14

Herra Forsskålin sairaus paheni sen jälkeen, kun olimme saapuneet Jerimiin, ja menetimme toivomme hänen paranemisestaan. Heinäkuun 10. päivän iltana hän vaipui hyvin sikeään uneen, ja kuoli seuraavana aamuna kello kymmenen. Surimme kaikki häntä suuresti, sillä hän tutki kasveja uutterasti koko matkan ajan, hän hallitsi meistä parhaiten arabian kieltä, ja puhui myös murteita. Näin ollen hän useimmiten esiintyi puhemiehenämme, ja hyödytti kaiken kaikkiaan tavattoman paljon matkaamme. Hän oli kuin syntynyt matkustaakseen Arabiaan. Hän osoitti tuskin koskaan tyytymättömyyttä, vaikka hänelle ei ollut minkäänlaisia mukavuuksia tarjolla. Hän oli totutellut elämään samoin kuin maan omat asukkaat, ja tämä on välttämätöntä, mikäli haluaa Arabiassa matkustaa, koska muutoin ei oppineinkaan henkilö voi näissä maissa kulkea.

Herrn Forsskåls Krankheit verschlechterte sich nach unserer Ankunft in Yarim, und wir mussten alle Hoffnung auf seine Genesung aufgeben. Am Abend des 10. Juli fiel er in einen tiefen Schlaf, und er verstarb am folgenden Morgen um 10 Uhr. Wir bedauern diesen großen Verlust, da er während der gesamten Reise sehr hart an der Dokumentation der Pflanzen gearbeitet hatte. Auch sprach er besser Arabisch als wir alle, ja er beherrschte sogar einige Dialekte. Daher war er üblicherweise derjenige, der für uns sprach, und der außerordentlich zum Erfolg dieser Expeditionen beitrug. Er war für Reisen in Arabien wie geschaffen. Er ließ sich nicht leicht zu entmutigen, obwohl es auf unserer Reise niemals Bequemlichkeiten gab. Er wollte wie die Einheimischen leben, was wirklich unerlässlich ist, will man durch Arabien reisen. Gelingt dies nicht, kann selbst der Intellektuellste diese Länder nicht bereisen.

Mr Forsskål’s illness became worse after our arrival in Yarim, and we lost our hope that he would recover. In the evening on the 10th of July he fell in a deep sleep, and he died the following morning at ten o’clock. We regret the big loss, because he was very hard working with mapping the botany during the whole journey, and he also spoke better Arabic than the rest of us, and he even knew dialects. He was therefore usually the one who spoke for all of us and he has contributed greatly to the success of the expeditions. He was born for a journey in Arabia. He was not easily disappointed, although he never had any convenience during our journey. He wanted to live as the native people, and that is really necessary if you want to travel in Arabia. If not, even the most intellectual person is not able to travel in these countries.